Paavin Angelus: Usein me typistämme elämän vain kilpailuksi
Juho Sankamo
Kun kutsumme toisia syömään meidän kanssamme, osoitamme sydämen avaruutta, paavi Leo opetti. Ateriakutsuun vastaaminen taas edellyttää nöyryyttä avautua toisille ja heidän maailmalleen. Tällainen kohtaaminen ei ole aina helppoa. Usein vieraat saattavat kiirehtiä kunniapaikoille, jotta heidät huomattaisiin. Näin yhteen tulemisen hetkestä tuleekin kilpailu, paavi Leo totesi viitaten Jeesuksen vertaukseen.
Aterian yhteydessä ihmiset kuuntelivat Jeesuksen opetusta. Paavi korosti, että myös eukaristisen pöydän äärellä, Herran päivänä, meidän tulee olla halukkaita kuuntelemaan Jeesuksen puhetta. “Hän tulee meidän vieraaksemme, ja hän voi kertoa, kuinka hän näkee meidät. On tärkeää, että näemme itsemme hänen silmin.” Paavi huomautti, että usein me typistämme elämämme kilpailuksi. Olemme levottomia saadaksemme jonkinlaista kunniaa, ja vertaamme itseämme, ilman mitään syytä, toisiimme. Jeesus kutsuu meitä kokemaan vapauden, paavi Leo totesi. Ja juuri nöyryys on täydellistä vapautta (vert. Luuk. 14:11).
Paavi opetti, että “nöyryys on todella vapautta itsestämme. Se syntyy kun Jumalan valtakunta ja sen vanhurskaus tulee meidän todelliseksi huoleksemme, ja me annamme itsellemme luvan nostaa katseemme ja katsoa eteenpäin: ei alas jalkoihimme, vaan siihen, mikä on edessämme!”
Kirkko on nöyryyden koulu
Paavi opetti, että he, jotka itsensä korottavat, ajattelevat usein, että ei ole mitään kiinnostavampaa, kuin he itse. Tosin syvällä sydämessään he ovat usein epävarmoja. On myös niitä, jotka tietävät, että he ovat arvokkaita Jumalan silmissä. He tietävät olevansa Jumalan rakkaita lapsia. Heitä huolettaa suuremmat asiat. Heillä on suuri arvokkuus.
Opetuksensa lopussa paavi Leo totesi näin:
“Hyvät ystävät, rukoilkaamme tänään, että Kirkko olisi aina nöyryyden koulu kaikille, koti, jonne olemme tervetulleita, paikka, jossa riitaisuudet laitetaan syrjään, ja jossa Jeesus yhä puhuu meille, ja opettaa meitä jäljittelemään hänen omaa nöyryyttään ja vapauttaan. Maria on todella tuon kodin Äiti.”
Rukoilkaamme loppua “aseiden pandemialle”
Angelus-puheen jälkeen paavi Leo XIV rukoili, että “aseiden pandemialle” tulisi loppu. Hän mainitsi Venäjän pommitukset Ukrainan kaupunkeihin, kuten Kiovaan, jossa on taas kuollut monia ihmisiä. Paavi vetosi, että emme lankeaisi välinpitämättömyyteen, vaan muistaisimme kärsiviä rukouksissamme ja konkreettisissa rakkauden töissämme. Paavi vetosi, että tulitauko saataisiin aikaan mitä pikimmin, ja vakavat rauhanneuvottelut aloitettaisiin.
Paavi Leo XIV mainitsi myös Yhdysvalloissa, Minnesotassa, tapahtuneen ampumistapauksen, jossa mies oli avannut tulen katolisessa kirkossa, jossa lapset ja nuoret olivat kokoontuneet messuun. Kaksi lasta kuoli tässä iskussa. Paavi mainitsi myös pakolaisten veneen, joka hukkui ja vei hengen yli 50 ihmiseltä. Vene oli matkallaan kohti Kanariansaaria. Paavi totesi, että nämä ovat surullisia tapahtumia, jotka ikävä kyllä toistuvat jatkuvasti.