Messu Castel Gandolfossa: Paavi Leo kannusti “rakkauden vallankumoukseen”
Juho Sankamo
Älä kulje kärsivän ihmisen ohi
Paavi Leo huomautti, että tämä vertaus on yksi Jeesuksen kauneimmista ja koskettavimmista vertauksista, ja se haastaa meitä jatkuvasti ajattelemaan omaa elämäämme. Tuo vertaus varoittelee meitä, niin että emme tyytyisi vain lain ulkoiseen noudattamiseen, vaan tuntisimme ja toimisimme Jumalan armollisen rakkauden ja säälin mukaisesti. Tämä vertaus käsittelee juuri armollista rakkautta, paavi opetti, ja viittasi, että tuo armollinen sääli liikutti samarialaista toimimaan.
Jeesuksen vertauksessa kerrotaan, kuinka ensiksi tuon maahanlyödyn ja ryöstetyn miehen ohi kulki pappi ja leeviläinen. Molemmista todetaan, että “hän näki miehen, väisti ja meni ohi.” (Luuk. 10:32, 33.) Mutta kun muuan samarialainen “näki miehen, hänen tuli tätä sääli.”
Paavi Leo kysyi, miten on meidän laitamme. Näemmekö me, ja kuljemme ohi, vai näemmekö me ja saako sääli liikuttaa meitä? Ihminen voi nähdä pikaisesti, ohimennen ja teennäisesti, jolloin hän näkee, mutta teeskentelee ettei näe. Sitten voimme nähdä myös sydämellä, siten että katsomme tarkemmin, jaamme kokemuksen ja annamme itsemme tulla haastetuksi ja kosketuksi, paavi Leo opetti.
Laupias samarialainen on kuva Jeesuksesta
“Vertaus puhuu meille ensiksi, millä tavoin Jumala näkee meidät, niin että me vuorostamme voimme oppia näkemään tilanteet ja ihmiset hänen silmin, niin täynnä rakkautta ja sääliä. Laupias samarialainen on oikeastaan kuva Jeesuksesta, ikuisesta Pojasta, jonka Isä lähetti meidän historiamme keskelle juuri siksi, koska hän katsoo meidän ihmisyyttämme rakkaudella eikä hän kulje ohi”, paavi Leo saarnasi.
Vertauksessa mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon. Paavi huomautti, että tämä on kuva siitä, kuinka koko ihmiskunta laskeutuu Jerusalemin vuorelta alas Jerikoon, joka on yhdellä maailman matalimmista kohdista. Ihmiskunta oli laskeutumassa kuoleman syvyyksiin, paavi saarnasi, ja korosti, että myös tänään ihmiskunta kohtaa pahuuden, kärsimyksen, köyhyyden ja kuoleman. Tässä tilanteessamme Jumala katsoo meitä armollisella rakkaudellaan.
Paavi Leo XIV lainasi pyhää Augustinusta, jonka mukaan Jeesus “halusi tulla tunnetuksi meidän lähimmäisenämme.” Jeesus on se mies, joka auttaa puolikuollutta ja ryöstettyä miestä, joka on jätetty tien viereen virumaan. Juuri näin Jumala näkee meidät, ja hän haluaa pelastaa ja auttaa meitä, paavi opetti.
Tänään me tarvitsemme tätä “rakkauden vallankumousta”, paavi Leo julisti. Paavi opetti, että tämä vertaus haastaa meitä näkemään toiset ihmiset Jumalan armollisella säälillä. Meitä haastetaan myös todistamaan tästä Jumalan armahtavasta säälistä, jonka olemme itse kokeneet.
Paavi huomautti, että tänään tie Jerusalemista Jerikoon on vertauskuvallisesti se tie, joka saattaa kulkijansa syntiin, kärsimykseen ja köyhyyteen. Paavi kysyi, mitä me teemme. Katsommeko me, ja kuljemme vain ohi, vai avaammeko me sydämemme toisille, niin kuin tuo samarialainen?
Usein olemme taipuvaisia ajattelemaan, että meidän lähimmäisemme ovat vain niitä ihmisiä, jotka kuuluvat meidän kanssamme samaan kansaan ja uskontoon. Jeesus syrjäyttää tällaisen ajattelutavan nostamalla esiin samarialaisen, joka on ulkomaalainen ja hereetikko, mutta joka toimii kuin lähimmäinen tuolle haavoittuneelle miehelle. Hän pyytää meitä tekemään samoin, paavi Leo muistutti.
Saarnansa loppupuolella paavi Leo XIV lainasi pitkästi paavi Benedictus XVI:n kirjaa, Jeesus Nasaretilainen. Tuo samarialainen “ei kysy, kuinka laajalle hänen solidaarisuuden velvoitteensa ulottuvat. Eikä hän kysy, mitä vaaditaan jotta voi periä ikuisen elämän. Tässä tapahtuu jotain muuta: hänen sydämensä repeää auki… Jos kysymys olisi ollut ’Onko samarialainen myös lähimmäiseni?’, vastaus olisi aikansa olosuhteissa ollut varsin selvästi ei. Mutta Jeesus kääntää koko asian päälaelleen: samarialainen, muukalainen, asettuu lähimmäiseksi ja osoittaa minulle, että minun on opittava olemaan lähimmäinen syvältä sisimmästäni ja että vastaus on jo minussa. Minun on tultava sellaiseksi ihmiseksi, joka on kuin rakastunut, sellaiseksi, jonka sydän aukeaa ravisteltavaksi toisen ihmisen tarpeiden edessä.”
Tällainen lähimmäisen rakkaus, paavi Leo XIV opetti, murtaa esteitä ja muureja meidän ihmisten väliltä, ja samalla syntyy aitoa veljeyttä. Lopultakin rakkaus kestää ja osoittautuu voimakkaammaksi kuin pahuus ja kuolema, paavi Leo saarnasi.